Copa Libertadoresin historia

Legendaarinen Copa Libertadores, viralliselta nimeltään CONMEBOL Libertadores, on jälleen potkaistu käyntiin. Kilpailun 64. painos sisältää tuttuun tyyliin 32 joukkuetta, joista yksi kruunataan kilpailun päätteeksi maanosan mestariksi. Yhteensä mukana on joukkueita 10:stä Etelä-Amerikan maasta ja kaikilla on vain yksi tavoite – mestaruus.

Tähän artikkeliin on koottu kätevä opas Copa  Libertadoresiin, sisältäen tärkeimmät tapahtumat menneisyydestä ja nopeat ennusteet kuluvan vuoden kilpailuun.

Copa Libertadoresin historiaa

Copa Libertadores on maanosan ykköskilpailuna ollut aina suuri, mutta merkitys on vain kasvanut kasvamistaan viimeisinä vuosikymmeninä. Jos peilataan turnauksen alkuaikoihin, niin vuonna 1960 (1. vuosi kun turnausta pelattiin) mukana oli vain seitsemän joukkuetta. Nykyiset 32 joukkuetta, internetin yleistymisen myötä räjähtänyt vedonlyöjien kiinnostus sekä moderniin huippu-urheiluun hienosti sopiva loistava tv-tuote ovat paisuttaneet turnauksesta jättiläisen, jollaisesta ensimmäisessä finaalissa pelanneet Uruguayn Penarol ja Paraguayn Olimpia eivät olisi osanneet kuvitellakaan.

Turnauksen yhteensä 64:ään vuoteen on mahtunut 25 mestaria, joihin lukeutuu myös useita moninkertaisia mestareita. Näistä niin argentiinalaiset suurseurat Boca Juniors & River Plate kuin brasilialaiset kilpaveljet Palmeiras & Flamengo ovat kaikille tuttuja. Mukana on nähty myös lukematon määrä maailman parhaita pelaajia, sillä 1960-luvulla kansaa ihastutti mm. Pele & Garrinha ja 2010-luvulla mm. Neymar ja Vinicius Junior. Brassien lisäksi Etelä-Amerikan pääkilpailun suurnimiä ovat Gabriel Batistuta, Angel Di Maria, Arturo Vidal sekä Elias Figueroa.

Miksi finaalin formaattia muutettiin?

Copa Libertadoresin finaali oli vuodesta 1960 aina vuoteen 2018 kaksiosainen ottelu, jossa molemmat joukkueet saivat yhden ottelun pelattavaksi kotistadionilleen. Aikaisemmin matkustaminen oli Etelä-Amerikassa vaikeaa ja suhteessa kallista, joten ottelun vieminen finalistien kotistadioneiden ulkopuolelle olisi voinut aiheuttaa yleisökadon. Järjestelmällä siis taattiin kotifaneille pääsy finaalihuumaan ainakin toiseksi otteluksi.

Mielenkiintoista alkuaikojen finaaleissa oli myös ns. aidon jatko-ottelun käyttö. Maalimääriä ei laskettu yhteen, vaan voitosta sai yhden pisteen. Mikäli molemmat voittivat esimerkiksi oman kotiottelunsa, ratkaistiin finaali kolmannessa ottelussa. Erona nykyaikaiseen kaksiosaiseen otteluun on luonnollisesti se, että nykyisin maalit lasketaan yhteen ja jatko-ottelu pelataan käytännössä vain toisen osaottelun jatkoaikana.

Hauska esimerkki aikaisemmasta järjestelmästä on vuoden 1976 finaali. Cruzeiro voitti River Platen avausottelussa 4-1, mutta River Plate onnistui toisessa pelissä voittamaan luvuin 2-1. Yhteismaaleilla Cruzeiro olisi voittanut mestaruuden 5-3, mutta tässä tapauksessa tuomiona oli tasapeli ja kolmas ottelu. Estadio Nacionalilla pelatussa kolmannessa ottelussa Cruzeiro otti joka tapauksessa omansa, kun se nappasi mestaruuden luvuin 3-2.

Vanha järjestelmä vaihdettiin pois vuonna 1989, jolloin luovuttiin kolmannen ottelun käytöstä. Yhteismaalimäärään ei vaihdettu vielä silloinkaan, vaan jatko-ottelu korvattiin jatkoajalla ja tarvittaessa rangaistuspotkukilpailulla.

Viimeisin muutos nähtiin vuonna 2019, kun siirryttiin yksittäiseen finaaliotteluun. CONMEBOL perusteli päätöstä yksittäisen ottelun paremmalla ja helpommalla markkinoinnilla, mikä on muutaman vuoden otannalla osoittaunut hyväksi perusteeksi. Vedonlyönti ottelun ympärillä on räjähtänyt ja se televisioidaan nykyisellään laajasta ympäri maailman. Toki mukana oli myös toisenlainen perustelu, sillä kaksiosaisista otteluista kerätty data osoitti kakkospelin kotonaan pelanneen joukkueen saavan suhteetonta etua mahdollisella jatkoajalla. ”Joukkue, joka pelaa kotona toisessa osaottelussa voittaa mestaruuden jopa seitsemän kertaa kymmenestä”, totesi CONMEBOLIN presidentti Alejandro Dominguez.

Eniten voitettuja mestaruuksia

Viime vuosikymmenen parhaat maalintekijät Copa Libertadoresissa

Mikä Libertadoresin ottelu on ollut maalirikkain?

Yksittäisistä finaaleista maalirikkaimmat ovat toistaiseksi olleet vuosien 2019 ja 2021 kamppailut. Ensimmäisessä Flamengo kaatoi River Platen 2-1 ja jälkimmäisessä samat voittolukemat niittasi Flamengon kaatanut Palmeiras. Huomattavasti enemmän otantaa keränneet kaksiosaiset ottelut ovat sisältäneet paljon suurempia maalijuhlia, kun esimerkiksi vuonna 2008 LDU Quito (Ecuador) pöllytti Fluminensea avausosassa 4-2, vain hävitäkseen jälkimmäisen osan 3-1. Rankkarikisassa Quito kuitenkin nappasi jatkopaikan kymmenen maalin karkeloista.

Kolmas peli mukaan luettuna esiin nousevat vuoden 1966 & 1976 finaalit, joissa nähtiin 13 maalia. Vuonna 1966 Penarol voitti River Platen ratkaisevassa osassa 4-2, voitettuaan avausosan 2-0 ja hävittyään toisen 3-2. Kymmenen vuotta myöhemmin Cruzeiro voitti River Platen viimeisessä pelissä 3-2, kun oli ensin voittanut avausosan 4-1 ja hävinnyt toisen 2-1.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Libertadoresin historiassa vain yksi joukkue on onnistunut tekemään viisi maalia yksittäisessä ottelussa. Tämä tapahtui vuonna 1993, jolloin Sao Paolo nuiji Universidad Catolican 5-1.

Copa Libertadoresin suurimmat yllätykset

Altavastaajien menestys on aina kiehtonut ihmisiä, eikä Copa Libertadoresissakaan ole jättipaukuilta vältytty. Suurin yksittäinen yllätys on vuodelta 2004, kun Once Caldas, pieni kolumbialaisseura, voitt koko turnauksen. Once Caldas voitti lohkossaan ensin Atletico Maracaibon, Velez Sarsfieldin ja Fenexin, ennen kuin onnistui pudottamaan neljännesvälierissä Barcelonan.

Puolivälierässä shokkitappion sai kokea brasililialainen Santos, jonka jälkeen vielä suurempi yllätys nähtiin Sao Paolon jäätyä jyrän alle. Boca Juniors lähti finaaliin luonnollisesti jättisuosikkina, mutta mahtava puolustustaistelu tuotti 0-0 & 1-1 tasapelit otteluparin aikana. Rankkareilla altavastaaja oli vahvempi ja koko turnauksen suurin yllätys oli valmis.

Mitä odottaa vuoden 2023 Copa Libertadoresilta?

Lähes kaikki vedonlyöjät ovat yhtä mieltä siitä, että brassijoukkueet tulevat dominoimaan vuoden 2023 turnausta. Brasilialaiset ovat suoriutuneet yleisesti jopa yllättävän huonosti, mutta viime vuosina Serie A -joukkueet ovat onnistuneet kaapimaan myös mestaruuksia. Resurssietu maailman jalkapallohulluimmassa maassa on selkeä, eivätkä edes Argentiinan suurimmat joukkueet voi kilpailla yhtä hyvistä pelaajista.

Yhteensä Brasiliaan on mennyt neljä edellistä mestaruutta. Tällä kertaa suosikeista esiin nousevat Flamengo, Palmeiras ja Atletico Mineiro, joista jälkimmäinen on hiljalleen noussut viime vuosina maanosan eliittiin. Argentiinalaisista joukkueista River Plate, Boca Juniors ja Racing Club lienevät vahvimmilla, joskin realistiset mestaruusmahdollisuudet voi laskea vain ensin mainitulle.

Yleisesti ottaen voinee sanoa, että muiden kuin brasilialaisten tai argentiinalaisten voitto olisi jättiyllätys. Teoriassa esimerkiksi Cerro Porteno (Paraguay), Independiente Del Valle (Ecuador) ja Colo-Colo (Chile) voivat yllättää, mutta tällöin joukkueet nostaisivat tarinansa suurimpien yllätysten joukkoon.